Kvanttitulokset

Kvanttitulokset viittaavat kvanttimekaniikan kokeissa tai simulaatioissa havaittaviin mittaustuloksiin. Ne eroavat klassisten järjestelmien tuloksista siten, että yksittäinen tulos on sattumanvarainen, ja tilastollinen jakauma voidaan ennustaa vain todennäköisyyksien kautta.

Tässä kontekstissa kvanttitila määrittää, mitä observabileita voidaan mitata; Bornin sääntö määrittelee mittaustulosten todennäköisyydet amplituudeille. Mittaustulos vastaa observabilin eigenarvoa, ja mittauksen jälkeen tila on tyypillisesti kyseisen observabilin eigentilassa.

Useita mittauksia toistettuna antaa jakauman, joka noudattaa kumulatiivista todennäköisyyttä. Käytännössä tämä tarkoittaa, että yksittäisiä mittaustuloksia ei voi ennustaa etukäteen, mutta saman kokeen suuri määrä antaa tilastollisesti tarkasti ennustettavan jakauman.

Kvanttitulokset ovat herkkiä kokeellisten olosuhteiden epävarmuudelle ja ympäristöä vastaan vaikuttavalle decoherenceille. Eri järjestelyt ja virhelähteet vaikuttavat tulosten tarkkuuteen, minkä vuoksi toistuvia kokeita ja tilastollista analyysiä tarvitaan.

Käytännön esimerkkejä ovat kvanttitietokoneiden mittaustulokset, jotka tuottavat binaarijonon, ja Bell-kokeet, jotka mittaavat eri osapuolten mittaustulosten korrelaatioita. Kvanttitulokset ovat keskeisiä kvanttieteen ja kvantiteknologian kehittämisessä.