Kustannusmallit

Kustannusmallit ovat laskentamalleja, joiden tarkoituksena on määritellä, kohdistaa ja analysoida organisaation kustannuksia. Niiden avulla voidaan tukea budjetointia, tuotteen tai palvelun hinnoittelua sekä päätöksentekoa erityisesti investointien, kustannustehokkuuden ja tuottavuuden arvioinnissa. Kustannusmalleja sovelletaan sekä tuotanto- että palvelusektorilla ja ne voivat painottua lyhyen aikavälin kustannusten hallintaan tai koko elinkaaren kustannusten arviointiin.

Yleisimmät mallit voidaan jäsentää seuraavasti. Toimintoperusteinen kustannuslaskenta (ABC) kohdistaa kustannukset niihin toimiin ja ajureihin, jotka kuluttavat resursseja. Elinkaarikustannuslaskenta arvioi tuotteiden tai palveluiden kustannukset niiden koko elinkaaren ajalle. Standardi- ja normikustannus käyttää ennalta määriteltyjä kustannusarvioita vertailun ja poikkeamien analysointiin. Marginaali- tai muuttuvan kustannuslaskennan lähestymistavassa keskeistä on erottelu muuttuvien ja kiinteiden kustannusten välillä. Absorptiolaskenta jakaa kustannukset tuotantoprosessin mukaan.

Käytännössä kustannusmalleja käytetään, kun halutaan ymmärtää kustannusten ajureita, kerätä luotettavaa dataa ja valita sopivia allokaatioiden perusteita. Ne tukevat hinnoittelua (kustannusperusteinen hinnoittelu), kustannuslaskennan vertailua ja päätöksentekoa investointien sekä toiminnan kehittämisen yhteydessä. Esimerkkinä yksinkertainen malli voi koostua suorista materiaali- ja työvoimakustannuksista sekä yleiskustannusten kohdistamisesta ajureiden, kuten tuotantotuntien, mukaan.