Kursivoituna

Kursivoituna on suomenkielinen adjektiivi, joka kuvaa tekstiä, joka on asetettu kursiiviksi. Kursivoitu teksti erottuu typografisesti muusta tekstistä ja voi viitata esim. korostettuun sanaan, vierasperäiseen sanaan, teknisiin termeihin tai lainauksiin.

Käyttötarkoitukset ja ohjeet kursivoinnille vaihtelevat tekstilajien mukaan. Yleisiä syitä kursivoinnille ovat korostaminen ilman alleviintää, vierasperäisten sanojen ja erikoistermien erottaminen, sekä viitteiden tai tieteellisten termien merkityksen selventäminen. Kirjallisuudessa ja lehtikirjoituksessa kappaleiden otsikkotermien, teosten nimien sekä joidenkin tieteellisten nimien kirjoittaminen kursivoituna on yleinen käytäntö. Joissakin kielissä kursivointi myös osoittaa ajatuksia, lainasanoja tai puhekielisiä painotuksia.

Kursivoinnin tausta ja typografia. Italialaisessa typografiassa 1500-luvulla syntyneet kursiiviset kirjasinparit tarjosivat tilaa enemmän sisällölle sekä visuaalista erottuvuutta. Moderni kursivointi perustuu sekä kirjoitusdesigniin että venytyneeseen typografian valintaan: todellisissa kursiiveissa kirjainten muotoilu eroaa pelkästä loivasta kallistuksesta. Kaikissa fonteissa ei ole erillisiä kursiivisia muotoja; joissain tapauksissa käytetään obliikkia (pelkällä kallistuksella)

Digitaalisessa ja journalistisessa tuotannossa kursivointia hallitaan yleensä merkkaus- tai tyyliparametreilla. HTML:ssä kursivoitua tekstiä merkitään käyttämällä <em> tai <i>-tageja, CSS:llä font-style: italic. Tekstinkäsittely- ja wikiohjelmistoissa kursivointi on usein tehtävissä valitsemalla teksti ja valitsemalla kursivointi. Suomessa yleisönsääntöinä on pidättäytyä liiallisesta kursivoinnista ja noudattaa kustantajan tai oppilaitoksen tyylioppaita.