Kuolleisuusmittarit

Kuolleisuusmittarit ovat tilastollisia mittareita, jotka kuvaavat väestön kuolemien määrää sekä kuolleisuuteen vaikuttavia tekijöitä. Ne ovat keskeisiä väestön terveyden seurannassa, kansanterveyden suunnittelussa ja terveyspolitiikan arvioinnissa. Erilaiset mittarit antavat sekä kokonaissilmäyksen että yksityiskohtaisempaa tietoa ikä- ja sukupuolijakaumista sekä sairauksien ja tekijöiden vaikutuksista.

Yleisimmät kuolleisuusmittarit ovat karkeakuolleisuus (crude death rate), joka kuvaa kuolleiden määrää per 1 000 asukasta vuodessa; ikä- ja sukupuolittain standardoitu kuolleisuus (standardized mortality rate), jolla voidaan vertailla maita tai alueita ottaen huomioon erilaiset ikä- ja sukupuolirakenteet; sekä ikä- ja sukupuolittaiset kuolleisuusluvut (age- and sex-specific death rates), jotka kertovat kuolleisuudesta tietyissä ikä- ja sukupuoliryhmissä. Elinajanodote (life expectancy) määrittää keskimääräisen odotettavissa olevan elämän pituuden syntymähetkellä. Terve elinaika -mittari tai Healthy Life Expectancy (HLE) kuvaa odotettavissa olevaa elinikää ilman toiminnan rajoitteita tai sairauksia. Alle 1-vuotiaiden tai alle viiden vuoden kuolleisuus (infant mortality rate, under-five mortality rate) mittaa lapsuuden kuolleisuutta per 1 000 elävänä syntyneitä. Years of Life Lost (YLL) ja Potential Years of Life Lost (PYLL) muodostavat menetettyjen elinvuosien mittareita, jotka korostavat ennenaikaisia kuolemia.

Käyttö ja tulkinta: Mittareita käytetään yhdessä seuramaan terveyden eroja ajassa ja tiloittain, ohjaamaan terveyspoliittisia toimenpiteitä sekä arvioimaan interventioiden vaikutuksia. Datan tuotannossa tärkeää on kattavuus, yhtenäiset määritelmät ja ajankohdan johdonmukaisuus. Rajoitteita ovat rekisterien laadun vaihtelut, ikärakenteen vaikutus sekä vertailujen herkkyys valittuihin mittareihin.