Ksimääritteisiä

Ksimääritteitä on käsite, jota käytetään teoreettisessa kieli- ja logiikkatekstissä kuvaamaan määritelmiä, joissa määritelmä rakentuu tietyn määrän kriteerejä. Sana muodostuu kirjaimesta k ja sanasta määrite, ja termi viittaa k-sääntöön tai kontekstuaaliseen parametriin, jonka mukaan määritelmä muodostuu.

Perusmuoto: joukko D on k-simäärite, jos x kuuluu D silloin ja vain silloin, kun x täyttää C1(x) ja C2(x) ja ... ja Ck(x). Kriteerien määrä k antaa määritelmän tiukkuuden: suurempi k voi tehdä määritelmän tarkemmaksi, pienempi taas joustavammaksi. Kriteerit voivat olla itsenäisiä tai yhdessä kontekstin kanssa määriteltyjä.

Käyttö ja haasteet: k-simääritteisiä käytetään erityisesti semantiikan, kieliopin ja filosofian aloilla, kun halutaan eksplisiittisesti listata ne ominaisuudet, joiden täyttyminen riittää määriteltyyn luokkaan kuulumiseen. Niiden etuja ovat toistettavuus ja läpinäkyvyys, mutta ne voivat kaventaa määriteltävien termien kattavuutta tai aiheuttaa ristiriitoja, jos kriteerit ovat epäyhtenäisiä tai konteksti muuttuu.

Esimerkki: määritellään termi lemmikki k-simääritekriteereillä: C1 = domestikoitu, C2 = nisäkäs, C3 = pidetty lemmikkinä. Tällöin D = {x | x on domestikoitu nisäkäs ja pidetty lemmikkinä}. Tämän mukaan x kuuluu lemmikkiin, jos se täyttää kaikki kolme kriteeriä, mutta ei välttämättä muualla, missä määritelmiä käytetään, jos kriteerien kotoa poistetaan.

Ksimääritteisiä ovat pääasiassa akateeminen, suhteellisen tekninen käsite, ja niiden käyttö vaihtelee kirjoittajien sekä kontekstin mukaan.