Kromatografiaionisaatio

Kromatografiaionisaatio on termi, jota käytetään kuvaamaan prosessia, jossa kromatografinen erottelu yhdistetään näytteen ionisointiin analyysissä. Käytännössä se viittaa tilanteisiin, joissa kromatografisesti erittyneet komponentit siirretään ionisointialustalle ja ionisoidaan, usein massaspektrometrisessä sevannossa. Termi ei välttämättä kuvaa omaa erillistä kromatografista tekniikkaa, vaan yhdistää erottelun ja ionisoinnin osaksi analyysiprosessia.

Perusperiaate on, että näyte pilkkoutuu tai adoptoituu ionimuotoihin erottelun jälkeen siten, että niiden varaukset ja massa voidaan määrittää. Yleisiä yhdistelmiä ovat LC-MS ja GC-MS, joissa nestekromatografia- tai kaasukromatografiaerottelun jälkeen seuraa ionisointi ja massaspektrometrinen detektio. LC/GC- ja ionisaatiomenetelmät vaikuttavat toisiinsa: elektrospray-ionisaatio (ESI) ja ilmakehän paineen kemiallinen ionisaatio (APCI) ovat yleisiä LC-MS -yhteyksissä, kun taas elektronit-paineen ionisaatio (EI) ja kemiallinen ionisaatio (CI) käytetään usein GC-MS -järjestelmissä.

Sovellukset kattavat laajasti organisoitujen yhdisteiden määritys- ja rakenteentunnistusanalyyseja, kuten lääkeaineiden ja epäpuhtauksien määritys, proteomikan ja metabolomikan tutkimukset sekä ympäristö- ja elintarvikeanalyysit. Ionisointi parantaa herkkyyttä ja mahdollistaa tarkemman massatunnistuksen, mutta se tuo myös haasteita, kuten matriisivaikutuksia ja ionisointitehon vaihtelua.

Käytännössä kromatografiaionisaatio viittaa usein LC-MS- ja GC-MS-analyyseihin, joissa erottelu ja ionisointi ovat saumattomasti integroituna prosessiksi kohti tunnistusta ja kvantitointia.