Kreetikaudella

Kreetikaudella tarkoittaa geologista aikakautta Maapallon historiassa, jolloin kesti noin 145–66 miljoonaa vuotta. Se on Mesozoikon viimeinen aikakausi, joka sijoittuu jurakauden jälkeen ja päättyy paleogeenikauden alkuun. Ilmasto oli yleisesti lämmin ja merenpinta korkea, mikä muodosti laajoja merenlauttoja sekä monipuolisia elinympäristöjä sekä rannikkoalueille että sisämaahan.

Kasvillisuus ja eläimistö kehittyivät voimakkaasti. Angiospermien eli kukkakasvien varhaiset ryhmät yleistyivät ja monipuolistuivat, samalla saniaiset sekä havupuut olivat yleisiä kasvillisuuden osia. Maalla hallitsivat dinosaurukset, joita esiintyi monissa elinympäristöissä, ja merissä elivät muun muassa ammoniitit sekä mosasaurukset. Linnut kehittyivät ja monet pienemmät nisäkkäät alkoivat monipuolistua.

Kreetikauden loppu koitti noin 66 miljoonaa vuotta sitten, kun tapahtui suurin massasukupuutto, kreetakauden-paleogeenisen rajan ylittävä K-Pg-tapahtuma. Tähän vaikutti useita tekijöitä, joista tunnetuimpia ovat Chicxulubin törmäys Meksikon alueella sekä samanaikainen vulkanismi Intian Deccan Trapsilla. Tapahtuma johti monien suur peto- ja merieläinryhmien sekä useiden kasvuryhmien romahduksen ja muutti pysyvästi maapallon ekosysteemit.

Kreetikauden käsite on yleisesti käytetty tieteellisessä ja opetuksellisessa kontekstissa viittaamaan sekä fossiilisiin kerrostumiin että ajanjaksoon, jolloin monet nykyisen maailman lajien esi-isät kehityksessään etenivät nopeasti.