Koulutusjärjestelmiä

Koulutusjärjestelmät kuvaavat sitä, miten yhteiskunta järjestää koulutuksen tarjonnan, rahoituksen, laadunvalvonnan ja oppilaitosten toiminnan. Ne vaihtelevat maakohtaisesti, mutta niissä on tyypillisesti useita tasoja: varhaiskasvatus ja esiopetus, peruskoulu, toisen asteen koulutus (lukio sekä ammatillinen koulutus) sekä korkea-asteen koulutus (yliopistot ja ammattikorkeakoulut). Monissa maissa koulutus on lakisääteistä ja kustannuksiltaan kohtuullisesti tuotettua, ja opetusikä tai -jakso voidaan määritellä kansallisilla tai alueellisilla säännöksillä.

Hallinto- ja rahoitusmallit vaihtelevat: osa järjestelmistä on keskitetysti ohjattuja, osa hajautettuja kuntien tai alueiden kautta. Rahoitus koostuu pääasiassa julkisista varoista, mutta yksityisiä osuuksia sekä erilaisia tukimuotoja ja maksujen tasoitusjärjestelmiä esiintyy eri maissa. Lähtökohtana on opetuksen laadun toteuttaminen, tasa-arvon turvaaminen sekä oppilaiden yksilöllisten tarpeiden huomioiminen. Koulutuksen sisältöverkostoon kuuluvat yleissivistävä opetus, ammatillinen koulutus sekä korkeakoulutus, sekä erilaisten aikuis- ja täydennyskoulutuksen muodot.

Laadunvarmennus ja mittaaminen vaihtelevat, mutta opetussuunnitelmien noudattaminen sekä opettajien pätevyys ja koulutus ovat keskeisiä. Kansainväliset vertailut, kuten PISA ja TIMSS, vaikuttavat politiikkoihin, vaikka maat säilyttävät oman kontekstinsa. Koulutusjärjestelmät ovat dynaamisia: digitalisaatio, etäopetus, inkluusio ja elinikäinen oppiminen muokkaavat sekä opetussuunnitelmia että oppimiskäytäntöjä.