Kosteutta

Kosteutta tarkoitetaan nestemäisen veden vesihöyryn tai vesipitoisuuden määrää tilassa, aineessa tai järjestelmässä. Se esiintyy eri muodoissa ja -tiloissa, kuten ilmakehän kosteus, maaperän kosteus sekä materiaalien kosteus. Ilmakehän kosteus liittyy vesihöyryn määrään ilmassa, ja sitä kuvataan suhteellisella ilmankasteudella (RH, prosentteina) sekä dew pointilla. Maaperän kosteus määrittää kasvien veden saatavuutta sekä vesitasapainoa maaperässä. Materiaalien kosteus viittaa veden esiintymiseen rakennus- ja teollisuusmateriaaleissa ja vaikuttaa muun muassa homekasvuun sekä rakenteelliseen kestävyyteen.

Kosteuden mittaamiseen käytetään erilaisia menetelmiä: hygrometrit mittaavat suhteellista ilmankosteutta, kosteusmittarit voivat ilmoittaa kosteuspitoisuutta massana esimerkiksi vesimääränä kuivan aineen massaan nähden, ja maaperäkosteuden sensorit seuraavat veden tilaa maaperässä. Kosteuden vaihtelut voivat olla sekä ajallisesti että paikkakäytännöistä riippuvia.

Kosteudella on merkittävä vaikutus ihmisten hyvinvointiin, elintarvikkeiden säilyvyyteen, elektroniikan toimintaan sekä rakennusten kuntoon. Liiallinen kosteus voi lisätä homeen muodostumista, kosteuden aiheuttamaa vaurioitumista ja korroosiota; liian alhainen kosteus voi johtaa kuivumiseen, iho-ärsytykseen ja sähköisten laitteiden ongelmiin. Sisäilman suhteellisen kosteuden suositeltava vaihteluväli on usein noin 40–60 prosenttia, mikä tukee sekä terveellistä ilmanlaatua että rakenteiden kestävyyttä.