Kosteusjohtuvuuden

Kosteusjohtuvuus on rakennemateriaalien ja -rakenteiden kyky johtaa kosteutta. Se kuvaa kosteuden siirtymistä materiaaleissa ja rakenteissa erilaisilla ajureilla, kuten vesihöyryn gradientillä, kosteusgradientilla sekä nestemäisellä kosteudella. Käytännössä kosteusjohtuvuutta tarkastellaan usein kahden päämekanismin kautta: nestemäisen kosteuden kapillaarinen johtuminen ja vesihöyeen diffuusio sekä siihen liittyvä konvektio. Kokonaisjohtuvuus riippuu materiaalin mikrorakenteesta, huokoskoosta, kosteuden tilasta sekä lämpötilasta, ja se voi muuttua märkätilojen kosteusolosuhteiden mukaan.

Merkitys rakentamisessa ja suunnittelussa on suuri. Kosteusjohtuvuus vaikuttaa siihen, miten nopeasti rakenne reagoi kosteudenvaihteluihin, mikä määrää kondensaation ja kuivumisen riskejä, homeen ja mikrobien kasvua sekä rakenteellisen vaurioitumisen todennäköisyyttä. Siksi oikeanlaiset materiaalit, kosteussulkutekniikat, ilmanvaihto sekä rakenteiden kosteuden tasapainottaminen ovat tärkeitä sekä energiatehokkuuden että rakennusten terveydellisen tilan kannalta.

Mittaus ja käyttö. Kosteusjohtuvuutta arvioidaan sekä laboratoriokokein että kenttäolosuhteissa. Mitattavia kokonaisuuksia ovat vesihöyryn diffuusiokyky, nestemäisen kosteuden kapillaarinen johtuvuus sekä niiden yhdistelmät rakennusosissa. Näitä arvoja käytetään hygrotermisten mallien ja simulaatioiden avulla suunnittelussa sekä kustannus- ja riskinarvioissa. Esimerkkejä materiaaleista, joissa kosteusjohtuvuus vaihtelee, ovat puu ja tiili (hyvä kosteuden siirto) sekä tiiviit eristeet (alhainen kosteusarvo), mikä vaikuttaa rakenteen kosteudenhallintaan.