Korkeasta

Korkeasta on suomen kielen adjektiivin korkea elatiivin (elatiivin) yksikön muoto. Se käytetään, kun adjektiivi muokkaa nominiä, joka on elatiivissa, eli ilmauksessa voidaan sanoa “jostakin korkeasta” tai “korkeasta paikasta” riippuen kontekstista. Adjektiivi ja pääsana sopeutuvat elatiivin taivutukseen, eikä erillistä erisnimeä tarvita.

Käyttöä havainnollistavat esimerkit:

Korkeasta rakennuksesta kuului kova ääni. Tämä tarkoittaa, että ääni tuli korkeasta paikasta rakennuksesta.

Keskustelua käytiinkin korkean hinnan aiheesta, eli korkeasta hinnasta puhuttiin paljon.

Kävelimme korkeasta vuoristosta johtavaa polkua pitkin, jolloin polku oli korkean paikan johtama.

Elatiivin yksikön muodostus on osa suomen adjektiivien taivutusta. Suffixi -sta/-stä liittyy äidinkielen vokaaliharmoniaan: korkea päättyy back-vokaaliin, joten elatiivin loppu on -sta muodossa korkeasta. Jos adjektiivi päättyisi front-vokaaliin, loppu olisi -stä (esim. korkea → korkeast? Theoretioissa), mutta yleisimmässä tapauksessa korkea + sta muodostaa korkeasta.

Korkeasta on adjektiivin korkea-johtoinen elatiivimuoto, eikä sitä käytetä itsenäisenä substantiivina vaan aina yhdessä nominin kanssa. Sitä esiintyy sekä konkreettisissa että abstraktin laadun ilmaisussa, kuvaamalla paikkaa, tasoa tai ominaisuutta, jonka lähde on korkea tai suurikokoinen. Etymologisesti korkea on peräisin suomen kantakielestä, ja elatiivin -sta/-stä on yleinen tapa muodostaa elatiivimuotoja adjektiiveille ja substantiiveille.