Kopautuminen

Kopautuminen on ilmiö, jossa kaksi kappaletta koskettuvat ja aiheuttavat lyhyen, terävän iskun sekä siihen liittyvän äänen. Sanaa käytetään sekä kuvaamaan fyysistä kosketusta että äänessä esiintyviä koputtavia tai naputtavia ääniä. Kopautuminen voi tapahtua esimerkiksi ovien, pöytien tai muiden pintojen kanssa, sekä musiikissa että arkipäiväisissä tapahtumissa.

Etymologia ja merkityskenttä: sana pohjautuu verbista kopauttaa “tehdä kevyt isku” ja -minen lisää nounin merkitykseksi “toiminta tai tapahtuma”. Kopautuminen on siis sekä toiminnan että sen tuottaman äänen nimitys. Sanaa käytetään sekä kuvailemaan yksittäistä isku-tilannetta että yleisesti perussoundia.

Käyttökonteksteja ovat muun muassa ovensuussa tapahtuva koputus, pöydän pintaan kohdistuva napautus, tai tietokoneen, kännykän tai muun laitteen aiheuttama kopautusääni. Musiikissa ja äänitekniikassa sana kuvaa rytmisiä iskuelementtejä, kuten käsin tuotettua koputtavaa ääntä rumpujen tai muiden kalvoalustojen tuotoksissa.

Fyysinen ja akustinen näkökulma: kopautuminen syntyy törmäysvoiman siirtymisestä rakenteen jäykkyyteen ja tarkan kontaktin hetkellä. Ääniaalto etenee materiaalin läpi, ja sen ominaisuudet riippuvat massasta, iskukyvystä, materiaalin joustavuudesta sekä ympäröivästä ilmasta. Kopautumisen kesto ja amplitudi ovat seurausta näistä tekijöistä ja ympäristön vaikutuksista.

Katso myös: koputus, napautus, koputtaminen.