Kontúrvonalak

Kontúrvonalat, suomeksi usein kontuuriviivat, ovat karttojen viivamuotoja, jotka yhdistävät pisteet, joilla on sama arvo jossakin suureessa. Yleisin käyttötarkoitus on esittää maaston korkeus ja topografia: ne kuvaavat korkeuseroja ja maaston muotoa kahden ulottuvuuden kartalla.

Kontuurilinjat muodostuvat korkeus- tai syvyystiedosta. Ne voidaan laatia perinteisesti maastomittauksista sekä nykyaikaisemmin digitaalisista korkeusmalleista (DEM) sekä etäkuvauksesta (LIDAR, fotogrammetria). Kontuuriväli, eli korkeusarvon ero kahden peräkkäisen kontuurin välillä, valitaan kartan mittakaavan ja käyttötarkoituksen mukaan; yleisiä arvoja ovat esimerkiksi 5, 10 tai 20 metriä. DEM:istä kontuurit voidaan luoda interpoloinnilla, ja monilla ohjelmistoilla on automaattinen kontuurin generointi.

Tulkinta ja käyttö: kontuurien tiheys ja muoto kertovat maaston jyrkkyydestä ja muodoista. Tiheästi sijoitetut viivat viittaavat jyrkkään rinnealueeseen; harvat viivat taas loivempaan maastoon. Usein jokainen viisi- tai kymmenes kontuuriviiva on merkitty korkeusmerkinnällä (index contour) helpottamaan lukemista. Kontuurilinjat ovat keskeisiä kartoissa sekä GIS-analyyseissä, maankäytön suunnittelussa ja riskinarvioinneissa, kuten tulva- tai sortumaennusteissa.

Rajoitteet: kontuurit kuvaavat vain korkeusmuutoksia eivätkä geologiaa tai kasvillisuutta. Ne voivat olla epätarkkoja, jos mittaustiedon tai DEM-resoluution määrä on alhainen tai viivoja on liikaa tai liian vähän siloiteltu. Vesistöalueet ja jyrkät seinämät voivat vaikuttaa tulkintaan. Silti kontúrvonalat ovat keskeinen väline topografian havainnointiin ja maantieteelliseen analyysiin.