Konduktiivisuus

Konduktiivisuus on materiaalin kykyä johtaa sähkövirtaa. Se on käänteisarvo resistiivisyydelle, joka kuvaa materiaalin vastustuskykyä sähkövirran kululle. Mitä korkeampi konduktiivisuus, sitä paremmin materiaali johtaa sähköä. Konduktiivisuus on olennainen ominaisuus monissa sähkötekniikan sovelluksissa, kuten johdoissa, piirilevyissä ja puolijohteissa.

Konduktiivisuuden yksikkö SI-järjestelmässä on siemens per metri (S/m). Metalleilla, kuten kuparilla ja alumiinilla, on erittäin korkea konduktiivisuus, minkä vuoksi niitä käytetään yleisesti sähköjohtimina. Johtavat polymeerit tarjoavat kevyempiä vaihtoehtoja tietyissä sovelluksissa.

Eristeillä, kuten kumilla ja lasilla, on puolestaan erittäin alhainen konduktiivisuus, ja niitä käytetään estämään sähkövirran kulkua. Puolijohteilla, kuten piillä ja germaniumilla, konduktiivisuus on metallien ja eristeiden välillä, ja niiden johtavuutta voidaan säätää seostamalla, mikä tekee niistä kriittisiä elektroniikan komponenteille.

Konduktiivisuuteen vaikuttavat useat tekijät, kuten materiaalin lämpötila. Useimmilla johtimilla konduktiivisuus laskee lämpötilan noustessa, kun taas puolijohteiden konduktiivisuus usein kasvaa. Materiaalin rakenne ja epäpuhtaudet voivat myös merkittävästi muuttaa sen konduktiivisuutta.