Kompensointikytkennöille

Kompensointikytkennöille viittaa prosessiin, jossa pyritään tasapainottamaan tai kumoamaan sähköjärjestelmän haitallisia vaikutuksia, kuten reaktiivista tehoa. Reaktiivinen teho syntyy induktiivisista ja kapasitiivisista kuormista, ja se ei tee hyödyllistä työtä, mutta kuormittaa sähköverkon komponentteja. Liiallinen reaktiivinen teho voi johtaa tehokertoimen laskuun, jolloin sähköenergian siirto muuttuu tehottomammaksi ja voi aiheuttaa jännitehäviöitä.

Kompensointikytkennöillä pyritään parantamaan tehokerrointa ja siten optimoimaan sähköenergian käyttöä. Yleisin tapa toteuttaa kompensointi on käyttää kondensaattoripankkeja. Kondensaattorit tuottavat kapasitiivista tehoa, joka kumoaa induktiivisten kuormien tuottaman reaktiivisen tehon. Vastaavasti, jos järjestelmässä on ylikapasitiivista tehoa, voidaan käyttää keloja kompensointiin. Kompensointi voidaan toteuttaa keskitetysti suuressa pisteessä verkkoa tai hajautetusti pienemmissä yksiköissä lähellä kuormia.

Tavoitteena on pitää tehokerroin mahdollisimman lähellä yhtä, mikä tarkoittaa, että mahdollisimman suuri osa siirretystä tehosta on todellista, hyödyllistä tehoa. Kompensointikytkennät ovat tärkeitä teollisuuslaitoksissa, suurissa rakennuksissa ja missä tahansa, missä sähkökuorma on merkittävä ja sisältää paljon induktiivisia elementtejä, kuten moottoreita. Sähköverkkoyhtiöt voivat myös periä lisämaksuja kuluttajilta, joiden tehokerroin on alhainen, mikä kannustaa kompensointiratkaisujen käyttöön. Kompensoinnin toteutuksessa on tärkeää välttää ylikompensointia, joka voi johtaa omiin ongelmiinsa, kuten jänniteylijännitteisiin tai resonanssiin.