Kokonaiskysynnän

Kokonaiskysyntä on taloudessa kaikkien tavaroiden ja palveluiden kokonaiskysyntä tietyllä ajanjaksolle ja tietyn hintatason vallitessa. Se muodostuu kulutuksesta (C), investoinneista (I), julkisista menoista (G) sekä nettoviennistä (NX), jossa NX = X − M. Yleensä käytetty kaava on Y = C + I + G + NX. Termiä käytetään suomenkielisessä makroekonomisessa kirjallisuudessa viittaamaan kokonaiskysyntään; genitivin muotoa “kokonaiskysynnän” käytetään esimerkiksi lauseissa kuten “kokonaiskysynnän taso” tai “kokonaiskysynnän muutos”.

Kokonaiskysyntä määrittelee lyhyen aikavälin tuotannon ja hintojen kehityksen. AD-käyrä on yleisesti laskeva: korkeampi hintataso heikentää reaalikokonaistalouden kysyntää, ja korkotason sekä vaihtokurssin vaikutukset vaikuttavat sekä kotimaisiin investointeihin että nettovientiin. Kolme päämekanismia ovat varallisuusvaikutus, korkoefekti ja kansainvälinen vaikutus (vaihto- ja korkotasojen kautta). Tekijöihin kuuluvat tulonjako, odotukset sekä rahapolitiikka ja finanssipolitiikka sekä vaihtokurssien liikkeet, jotka voivat muuttaa kokonaiskysyntää.

Kokonaiskysyntä on keskeinen väline talouspolitiikassa: rahapolitiikan ja finanssipolitiikan keinoilla voidaan pyrkiä vaikuttamaan kysynnän tasoon, esimerkiksi elvyttämällä tai kiristämällä julkisia menoja ja muuttamalla korkotasoa. Pitkällä aikavälillä kokonaistuotantokyky (potentiaalinen tuotanto) rajoittaa kasvun maksimimäärää, mutta lyhyellä aikavälillä kokonaiskysynnän vaihtelut voivat johtaa tuotannon ja inflaation muutoksiin.