Koaksiaalikaapelissa

Koaksiaalikaapeli on tiedonsiirtoon käytetty kaapelityyppi, jonka rakenne koostuu neljästä kerroksesta: sisäisestä johtimesta, dielektrisestä eristeestä, ulkoisesta johtimesta eli suojaverkosta sekä ulkokuoresta. Rakenne mahdollistaa signaalin tehokkaan siirron ja samalla suojaa sitä ulkoisilta elektromagneettisilta häiriöiltä.

Signaalin kulku tapahtuu ohjatulla lineaarilla, ja kaapelin impedanssi määräytyy geometrian ja dielektrin ominaisuuksien perusteella. Yleisimpiä impedansseja ovat 50 ohmia ja 75 ohmia. Taajuuden kasvaessa kaapelin häviöt sekä kapasitanssi lisääntyvät, jolloin signaalin laadussa syntyy eroja erityisesti pitkissä siirroissa. Koaksiaalikaapeli tarjoaa hyvän suojan säteilyä ja häiriöitä vastaan johtuvan siirtymän eduksi.

Käyttökohteet ja tyypit vaihtelevat. Sitä käytetään erityisesti televisio- ja kaapelitelevisiotoistossa, radio- ja tietoliikennesarjoissa sekä laboratorio- ja teollisuusympäristöissä. Esimerkkejä tyypeistä ovat RG-58 (50 ohm), RG-6 (75 ohm) sekä RG-59 (75 ohm). Liitännöissä yleisiä ovat BNC-, F-, SMA- ja N-liittimet.

Edut ja rajoitukset. Koaksiaalikaapeli tarjoaa hyvän elektromagneettisen suojan, alhaisen häiriöherkkyyden ja kohtuullisen tason haittoja pitkissä vedoissa. Rajoituksiin kuuluvat mekaaninen jäykkyys, taipuma- ja asennushäiriöt sekä kapasitanssi, joka rajoittaa pitkäaikaista siirtoa ja vaatii usein impedanssimatchingia. Koaksiaalikaapelit ovat myös kilpaillut kuidun kanssa hinnan ja asennuksen helppouden suhteen, mutta ne säilyttävät tärkeitä tehtäviä lyhyissä ja keskijäsenisissä radiolinkissä sekä kaapeliteknologiassa.