Koaksiaaleja

Koaksiaalikaapelit, yleisesti tunnettuja koaksiaaleina, ovat johtorakenteisia kaapeleita, joita käytetään RF- ja videon signaalien siirtämiseen. Ne koostuvat keskijohtimesta, dielektrisestä eristeestä, ulkoisesta johdinrakenteesta (braidi ja/tai foli) sekä ulkokuoresta. Tämä rakenne tarjoaa hyvän elektromagneettisen suojan ja mahdollistaa signaalin siirtämisen useilla taajuuksilla.

Käyttötarkoitukset ja ominaisuudet

Koaksiaalikaapeleita käytetään laajasti televisiolähetysten ja kaapelitelevision signaalien välitykseen, datasiirtoon DOCSIS-verkkoihin sekä videovalvontajärjestelmissä ja radioverkoissa. Niiden etuja ovat alhainen häviö ja hyvä suojakerros häiriöiltä, mikä mahdollistaa luotettavan signaalin siirron pidemmillä etäisyyksillä verrattuna moniydinkytkentäisiin kaapeleihin.

Tyypit ja liitännät

Tyypilliset impedanssit ovat 50 ohmia ja 75 ohmia. 50 Ω -koaksiaalit (esim. RG-58) sopivat yleisiin RF-sovelluksiin, kun taas 75 Ω -koaksiaalit (esim. RG-59, RG-6) ovat yleisiä videoliikenteessä. Pitkissä johtopaketeissa käytetään usein paksumpia kaapeleita kuten RG-11. Yleisimmät liittimet ovat BNC, SMA, N- ja F-tyypin liittimet sekä RCA joissain kuluttajatason sovelluksissa.

Haitat ja valinta

Koaksiaalikaapelit voivat olla jäykkiä ja kustannuksiltaan korkeampia kuin jotkin muut kaapelit, ja niiden häviö kasvaa taajuuden sekä pituuden mukaan. Valinta perustuu sovellukseen (50 vs 75 ohmia), sijoitusolosuhteisiin, taivutussädevaatimuksiin ja yhteensopivuuteen liitännöiden kanssa.

Historia ja standardointi

Koaksiaalikaapelin idea kehitettiin 1800-luvulla, ja käytännön sovellukset sekä kaupallinen tuotanto yleistyivät 1900-luvun puolivälissä televisio- ja tietoliikenteen kasvun myötä. Åstandardointi on edelleen tärkeää, jotta liitännät ja signaalin laatu ovat yhteensopivia eri laitteiden kanssa.