Koagulaatiotekijöiden

Koagulaatiotekijöiden ovat veren plasman proteiineja, jotka osallistuvat veren hyytymisen ja verenvuodon pysäyttämisen prosessiin. Suurin osa tekijöistä syntetisoidaan maksassa, ja monet niistä ovat riippuvaisia vitamiini K:n vaikutuksesta sekä muista elektrolyyttisistä ja kofaktoreista. Koagulaatioprosessi on tarkasti säädelty ja sisältää sekä luonnollisia estäjiä että aktivoivia signaalireittejä.

Kaskadi ja päävaiheet voidaan jakaa ekstrinsic-, intrinsic- ja yhteiseen (common) tiehen. Ulkoinen tie käynnistyy kudostekijän (koagulaatiotekijä III) ja tekijä VII:n muodostamalla kompleksilla, joka johtaa tekijöiden X ja IX aktivoitumiseen. Sisäinen tie koostuu tekijöistä XII, XI, IX ja VIII; nämä aktivoituvat pintakontaktissa ja läpäisevät yhteisen tien valmisteluineen. Yhteinen tie muodostuu prokimeen XV:ksi ja IIa-protrombiiniksi, joka vaatii kalsiumia (IV) ja fosfolipidipintoja. Prosessin lopullinen tauko on fibriniveren muodostuminen fibrinista (I) ja lopulta fibrin verkon muotoutuminen, kun XIII cross-linkkaa fibriinin.

Vitamiini K on keskeinen monien tekijöiden gamma-karboksylaatiolle, joka mahdollistaa niiden toiminnan. Luonnollisia estäjiä ovat antitrombiini, proteiini C ja proteiini S, jotka ylläpitävät veren hyytymäisen tasapainoa.

Kliinisessä laboratorioarvioinnissa käytetään PT/INR-tekniikkaa ulkoisen tien toiminnan mittaamiseen ja aPTT-tekniikkaa sisäisen tien toimintojen arviointiin. Tekijäpuutteet sekä liialliset mutaatio- tai inhibitoreaktiot voivat ilmetä verenvuotokohtauksina tai liiallisena tromboottisena riskinä, esimerkiksi hemofilia A (FVIII), B (FIX) ja von Willebrandin tauti sekä tromboosiriskiä lisäävät tilat kuten Factor V Leiden. Hoito kohdentuu tilaan ja voi sisältää tekijäkorvaushoitoa tai muita veren hyytymistä sääteleviä hoitomuotoja.