Kirjasintyyppi

Kirjasintyyppi tarkoittaa kokonaisuutta, jonka sisälle kuuluvat kirjaimet, numerot ja symbolit, jotka on suunniteltu käytettäväksi yhdessä. Kirjasintyypin valinta vaikuttaa sekä tekstin luettavuuteen että ilmeeseen. Tyypillisesti puhutaan kirjasintyyppiperheestä, jonka jäsenet eroavat toisistaan muodoltansa, paksuudeltaan ja rakenteeltaan, mutta muodostavat yhteisen visuaalisen kokonaisuuden.

Kirjasintyypit jaetaan yleisesti pääkategorioihin: serif- ja sans-serif-kirjasintyypit, monospace-kirjasintyypit sekä koristeelliset eli display-kirjasintyypit. Serif-kirjasintyypeissä kirjainpäät ovat koristeellisia (serifejä), mikä usein tukee lukemista pitkissä teksteissä. Sans-serif-kirjasintyypeissä serifejä ei ole, ja ne ovat yleisiä verkossa ja nykyaikaisissa käyttötilanteissa. Monospace-tyyppisissä kaikilla merkeillä on sama leveys; display-kirjasintyypit ovat suunnitteluratkaisuja otsikoihin ja brändäykseen. Esimerkkejä: serif Times New Roman, Garamond; sans-serif Arial, Helvetica; monospace Courier, Consolas.

Teknologia: Kirjasintyypit tallennetaan vektorimuotoon, ja niitä käytetään OpenType (OTF) tai TrueType (TTF) -formaateissa. Web- ja sähköisiin julkaisuihin on kehitetty WOFF- ja WOFF2 -formaattien tuki. Ominaisuuksiin kuuluvat kerning (kirjainten välinen etäisyys), ligatuurit sekä hinting, joka parantaa näytöllä toistettavien merkkien tarkkuutta pienissä resoluutioissa.

Kirjasintyypin valinta vaikuttaa luettavuuteen, esteettisyyteen ja brändiin. Hyviä käytäntöjä ovat riittävän suurten tekstiosien valinta, riittävän kontrastin varmistaminen sekä oikeuksien ja lisenssien huomioiminen. Monipuolinen valikoima yhdistetään yleensä yhdellä tai kahdella neutraalilla perheellä ja yhdellä korostavalla näyttötyypillä.