Kirjanpitomenetelmä

Kirjanpitomenetelmä on yrityksen taloudellisen toiminnan tapahtumien kirjaamisen, mittaamisen ja esittämisen järjestelmä. Se määrittelee, miten tulot, menot, varat ja velat tunnistetaan, arvostetaan ja raportoidaan tilinpäätöksessä sekä miten tilinpäätöksen liitteet laaditaan. Keskeisiä osa-alueita ovat tunnistaminen, mittausperiaatteet, esittäminen sekä tilinpäätöksen julkistamisvaatimukset.

Yleisimmät kirjanpitomenetelmät ovat kaksinkertainen kirjanpito, jossa jokainen tapahtuma kirjataan vähintään kahdelle tilille debet- ja kredit-puolelle, sekä yksinkertainen kirjanpito, jota käytetään harvemmin ja pienemmissä yrityksissä. Lisäksi kirjanpitotapaan voi sisältyä kirjanpidon laskentaperuste: rahaperusteinen (cash basis) tai suoriteperusteinen (accrual basis). Tämä vaikuttaa siihen, milloin tulot ja menot kirjataan ja miten varat ja velat arvostetaan.

Lainsäädäntö ja tilinpäätöskäytännöt määrittävät, millaisia periaatteita on noudatettava. Suomessa kirjanpitomenetelmät ohjataan Kirjanpitolain ja tilinpäätösstandardien kautta. Suurimmat ja pörssilistatut yhtiöt voivat noudattaa IFRS-standardien mukaista tilinpäätöstä, kun taas pienemmät yritykset voivat soveltaa Suomen GAAP -periaatteita. Kirjanpitomenetelmän on oltava johdonmukainen ja sen muutoksista on ilmoitettava tilinpäätöksessä.

Kirjanpitomenetelmän valinta vaikuttaa tilinpäätöksen vertailukelpoisuuteen, verotukseen ja rahoittajien luottamus. Käytännössä menetelmä toteutetaan taloushallinnon järjestelmissä ja sisäisissä käytännöissä.