Kilpirauhashormonina

Kilpirauhashormonina viitataan kilpirauhasen erittämiin hormoneihin, jotka säätelevät elimistön energiankulutusta, lämmöntuotantoa sekä kasvua ja kehitystä. Pääasialliset kilpirauhashormonit ovat T4:ta (tetrajodityroniini) ja T3:ta (trijodityroniini). Kalkitonin, joka on kilpirauhasen erittämä kalsiumtasapainoon vaikuttava hormoni, liittyy kilpirauhasen toimintaan mutta vaikuttaa pääasiassa luuston kalsiumvaihteluihin eikä maailmankuulun aineenvaihdunnan säätelyyn samalla tavalla kuin T3 ja T4.

Synty ja säätely Kilpirauhasen hormonien tuotanto riippuu jodimäärästä ja hypotalamus-aivolisäke-järjestelmän säätelystä. Jodi otetaan kilpirauhasen follikkelisolujen kautta natrium-jodi symportin avulla ja kiinnittyy tyreoglobuliiniin, jossa muodostuvat MIT- ja DIT-johdannaiset. Näistä syntetisoidaan T4 ja T3, joita varastoidaan kilpirauhasen kolloidissa. Aivolisäke säätelee prosessia TSH:llä (kilpirauhasen hormonin stimuloiva hormoni), joka lisää jodinottoa, hormonien synteesiä ja erittymistä.

Toimintamekanismi Kilpirauhashormonit vaikuttavat solutasolla pääasiassa tumallisten kilpirauhashormonireseptoreiden kautta, jotka säätelevät geenien transkriptiota. T4 toimii pääasiassa verenkierrossa kiertävänä prohormonina, ja kudoksissa T4 muunnetaan aktiiviseksi T3:ksi. Hormonit vaikuttavat useisiin elintoimintoihin, kuten perusaineenvaihduntaan, lämmöntuotantoon, proteiinin ja Lipidien metaboliaan sekä sydämen ja hermoston toimintaan.

Merkitys ja kliininen huomio Kilpirauhashormonien tasapaino on olennaista sekä kehitykselle että aikuisen terveydelle. Diagnoosi perustuu veren TSH-, vapaa T4- ja vapaa T3 -tasoihin sekä mahdollisiin kilpirauhasen vasta-aineisiin. Yli- tai alirajoitukset voivat aiheuttaa hypotyreoosia tai tyreoottista (hypertyreoosia); hoitoon kuuluu yleensä kilpirauhaslääkitys tai hoito sairauksien mukaan.