Kihtihoito

Kihti on virtsahapon kiteiden aiheuttama tulehduksellinen nivelsairaus. Hyperurikemia eli kohonnut veren virtsahappo voi kiteytyä niveleihin ja pehmytkudoksiin, mikä aiheuttaa voimakkaita kipu- ja tulehduksenkierroksia. Yleisimmät riskitekijät ovat runsas puriinipitoinen ruoka, alkoholi, ylipaino sekä munuaisten toiminnan heikkeneminen.

Oireet kehittyvät äkillisesti ja keskittyvät usein yhteen niveleen, yleisimmin isovarpaaseen (podagra). Nivel on kipeä, turvoksissa ja punainen. Pitkällä aikavälillä kihti voi johtaa tofien muodostumiseen, jolloin kiteitä kertyy nivelselän ympärille. Diagnoosi perustuu kliiniseen arvioon, virtsahapon mittauksiin ja nivelnesteen kiteiden tutkimukseen; tarvittaessa myös kuvantaminen tukee tilaa.

Akutioidossa tavoitellaan nopeaa kivunlievitystä ja tulehduksen hallintaa. Käytettyjä vaihtoehtoja ovat tulehduskipulääkkeet (NSAID), kolkisiini sekä kortikosteroidit. Hoito aloitetaan mahdollisimman varhain hyökkäyksen aikana ja jatketaan ohjeiden mukaan kunnes oireet helpottavat.

Pitkäaikaisessa hoidossa keskitytään veren virtsahapon pitoisuuden alentamiseen ja hyökkäysten ehkäisyyn. Eniten käytettyjä lääkkeitä ovat allopurinoli ja febuxostat; toisinaan voidaan harkita lisähoitoja. Tavoitteena on alentaa veren virtsahapon arvo alle 360 μmol/L (noin 6 mg/dL). ULT:n aloittaminen harkitaan toistuvien hyökkäysten, tofien tai munuaissairauksien perusteella.

Elämäntapa ja seuranta: Painonhallinta, kohtuullinen liikunta sekä alkoholin ja puriinipitoisten ruokien nauttimisen rajoittaminen voivat vähentää kihtikohtauksia. Riittävä nesteytys tukee munuaisten virtsahaponpoistoa. Seurannassa mitataan veren virtsahappo ja munuaisten toiminta sekä arvioidaan tofimuodostumien kehitys.