Kielenkäytön

Kielenkäytön käsite viittaa siihen, miten kieliä käytetään vuorovaikutuksessa. Se kattaa valinnat sanastossa, lauserakenteissa, kieliopillisten muotojen käytössä sekä sävyn, puhunta- tai kirjoitusasun ja muut viestinnän strategiset ratkaisut. Kielenkäyttö ei rajaudu pelkkään sanaston tuntemukseen, vaan siihen miten kieltä tullaan käyttäneeksi tilanteen, tavoitteen ja kuulijakunnan mukaan.

Kielenkäyttö vaihtelee tilanteesta riippuen. Kontekstitekijöitä ovat puhuteltavan henkilö, suhde, virallinen vai epävirallinen tilanne, kulttuuriset odotukset sekä toiminnan tarkoitus (kysymys, kiitos, käskyt, kommentointi). Tämä johtaa niin sanotun registerin tai tyylin vaihteluun: muodollinen vs. epämuodollinen kieli, tekninen tai yleiskielinen ilmaisu, virallinen raportointi tai rento keskustelu. Lisäksi yksilöjen identiteetti, kuten ikä, sukupuoli, sosioekonominen tausta ja ryhmätunnukset, voi vaikuttaa kielenkäyttöön ja idiolekseihin.

Kielenkäyttö kattaa sekä puhuttuun että kirjoitettuun kieleen liittyvät ilmiöt, mukaan lukien äänne- ja puheympäristön vaikutukset, kirjoitetussa tekstissä tyylit ja rakenteet sekä digitaalisessa viestinnässä käytetyt nopeutetut muotoilut. Itseilmaisu, kohteliaisuudet, rapportin rakentaminen ja kielellisten valintojen ideologinen merkitys ovat keskeisiä osa-alueita.

Kielenkäytön tutkimus, kuten sosiaalikieletiede ja pragmatiikka, analysoi miten valinnat heijastavat ja rakentavat sosiaalisia suhteita sekä vallankäyttöä. Käytännön sovelluksia ovat kielenopetus, viestintäohjeistukset sekä monikielisen ja monikulttuurisen viestinnän suunnittelu.