Keuhkoembolinen

Keuhkoembolinen (keuhkoembolia) on tila, jossa keuhkovaltimon tai sen haarojen verenkierto estyy veritulpan tai muun kulkevan aineen vuoksi. Yleisin syy on syvä laskimotukos (DVT), joka syntyy usein alaraajoissa. Tukos voi irrota ja kulkeutua keuhkoihin, mikä voi heikentää hapensaantia ja aiheuttaa elintärkeän verenkierron häiriön.

Riskitekijöitä ovat pitkäaikainen liikkumattomuus, suurten kirurgisten toimenpiteiden jälkeinen aika, raskauden ja synnytyksen jälkeinen vaihe, syöpä ja sen hoito, tupakointi, liikalihavuus sekä hormonaaliset ehkäisyvalmisteet. Perinnölliset hyytymishäiriöt ja aiemmat DVT- tai PE-tapaukset lisäävät riskiä.

Oireet voivat olla äkillisiä ja vaihtelevia: hengenahdistus, rintakipu, joka voi pahentua hengittäessä tai yskiessä, nopea syke, huimaus tai pyörrytys. Joillakin potilailla oireet ovat lievempiä tai epäselviä.

Diagnoosi perustuu kliiniseen epäilyyn sekä D-dimeerimääritykseen ja kuvantamistutkimuksiin. Tavallisimpia ovat CT-angiografia, joka osoittaa tukoksen koon ja sijainnin, sekä ventilaatioperfuusion-tutkimus (V/Q-skan). Jalkojen ultraäänitutkimus voi paljastaa DVT:n.

Hoito riippuu tilanteesta. Vakavissa tapauksissa käytetään antikoagulaatiota (esim. laskimonsisäinen hepariini nopeaa aloittamista) tai suun kautta otettavia antikoagulantteja pitkällä aikavälillä. Massiivisessa PE:ssä voidaan harkita trombolyysiä tai harvoin kirurgista keuhkoembolectomia. Oikea hoito aloitetaan mahdollisimman pian; potilaan tilaa seuraa.

Ennuste ja ehkäisy riippuvat PE:n koosta ja potilaan yleiskunnosta. Pitkäaikainen ehkäisy, DVT-profilaksia ja liikunnan lisääminen auttavat vähentämään uusintatapauksia.