Kattokorkeus

Kattokorkeus tarkoittaa huoneen lattian ja katon välistä pystysuoraa etäisyyttä. Se mitataan yleensä lopullisesti valmis lattiapinnan ja katon sisäpuolelta muodostuvan tasopinnan välillä. Mittausta voidaan tehdä sekä suoritetulla korkeudella että tietyissä tapauksissa huomioida kattorakenteiden poikkeamat, kuten palkit tai uiva- tai verhoilukatto, jotka voivat vaikuttaa käytännön asuinviihtyvyyteen.

Yleisesti nykykohtaisissa asuinrakennuksissa kattokorkeus liikkuu noin 2,4–2,7 metrin välillä. Vanhemmissa tai yhtiö- ja talohumarinrakenteissa korkeus voi olla pienempi, noin 2,1–2,3 metriä. Julkisissa tiloissa, kuten aula- ja toimistotiloissa, korkeus voi olla hieman suurempi, usein 2,7–3,0 metriä, mikä vaikuttaa tilan ilmeeseen ja akustiikkaan.

Kattokorkeudella on useita vaikutuksia: se vaikuttaa tilan näyttävyyteen ja tilantuntemukseen, valaisin- ja ilmastointiratkaisuihin sekä lämmityksen ja ilmanvaihdon kustannuksiin. Suurempi kattokorkeus voi lisätä tilan ilmavuutta mutta nostaa rakennuksen energiankulutusta, kun taas matalampi korkeus voi rajoittaa sisustussuunnittelua ja luonnonvalon hyödyntämistä. Kattokorkeudet vaikuttavat myös rakennusmääräyksiin: monissa rakennusohjeissa on asetettu minimikorkeuksia asuinhuoneille, joiden alarajan määrittäminen riippuu maan ja ajankohdan säädöksistä.

Mittaustekniikkaan liittyy käytännön huomioita, kuten lattian viimeistelyn paksuus, lattian kaiteet ja mahdolliset välipohjaverhon rakenteet, jotka voivat vaikuttaa mitattavaan korkeuteen.