Kansanlääketieteessä

Kansanlääketieteessä viittaa perinteisiin ja usein sukupolvelta toiselle siirtyneisiin parannuskeinoihin ja hoitomenetelmiin, jotka perustuvat kokemukseen ja paikalliseen tietoon pikemminkin kuin tieteelliseen tutkimukseen tai moderniin lääketieteelliseen koulutukseen. Nämä käytännöt kehittyvät ja muuttuvat yhteisöjen tarpeiden ja käytettävissä olevien luonnonvarojen mukaan. Kansanlääketieteelliset menetelmät voivat sisältää yrttilääkintää, ruokavaliota, hierontaa, henkisiä harjoituksia ja erilaisia rituaaleja.

Historiallisesti kansanlääketiede on ollut monien yhteiskuntien ensisijainen terveydenhuollon muoto. Se on usein tarjonnut apua silloin, kun ammattimainen lääketieteellinen hoito ei ollut saatavilla tai saavutettavissa. Monet nykyään tunnetut lääkkeet ja hoitomuodot, kuten aspiriini (pajun kuoresta) tai tietyt antibiootit, ovat saaneet alkunsa kansanperinteen tuntemuksesta.

Vaikka kansanlääketieteellä on pitkä historia ja se voi tarjota helpotusta moniin vaivoihin, sen tehosta ja turvallisuudesta ei aina ole tieteellistä näyttöä. Jotkut kansanlääketieteelliset käytännöt voivat olla vaarallisia tai ne voivat hidastaa oikean lääketieteellisen hoidon hakemista. Nykyään kansanlääketiedettä tutkitaan osana etnobotaniikkaa ja antropologiaa, ja sen ja modernin lääketieteen suhteesta käydään jatkuvasti keskustelua. Monissa kulttuureissa kansanlääketiede elää rinnakkain länsimaisen lääketieteen kanssa.