Kaasuseoksen

Kaasuseos on kahden tai useamman kaasun fysikaalinen seos, jossa ainesosat ovat sekoittuneet toisiinsa ilman merkittävää kemiallista reaktiota. Useimmat kaasuseokset ovat homogeenisia, jolloin koostumus on sama koko seoksen tilavuudessa. Kaasuseoksen ominaisuudet määräytyvät suurelta osin komponenttien määristä ja vuorovaikutuksista.

Daltonin laki kuvastaa kaasuseosten painejakaumaa: kokonaispaine P on kaikkien komponenttien osapaineiden summa, P = Σ Pi, ja yksittäisen komponentin osapaine Pi = xi · P, missä xi on kyseisen komponentin molekyylimääräinen osuus (molekyylijakauma). Ideaalikaasun käsittelyssä kukin komponentti noudattaa PV = nRT – suhdetta, ja kunkin komponentin paineen vaikutus voidaan laskea erikseen. Reaali-kaasuseoksissa vuorovaikutukset voivat aiheuttaa poikkeamia ideaalista käytöksestä; näistä poikkeamista voidaan korjata avulla toimintakykyisiä korektaatiolaskelmia.

Esimerkkejä kaasuseoksista ovat ilmanlaatu, jossa suurimmat osuudet ovat typpeä ja happea, sekä maakaasu, joka koostuu pääosin metaanista ja pienistä määristä muiden hiilivetyjen sekä epäpuhtauksien seoksena. Teollisuudessa käytetään erilaisia kaasuseoksia, kuten hitsauskaasuseoksia tai paine-eristettyjä kaasumixeja.

Kaasuseoksia voidaan analysoida ja erottella eri menetelmin. Erkaneminen ja puhdistus tapahtuvat yleensä fraktioidulla tislauksella, adsorptionilla (PSA), мемbrane-muodostelmilla tai kylmäfraktionoinnilla. Seoksen koostumuksen mittaamiseen käytetään muun muassa kaasukromatografiaa ja massaspektrometriaa. Kaasuseokset ovat keskeisiä sekä luonnossa että teollisuudessa monissa sovelluksissa.