Kaarihitsausmenetelmiä

Kaarihitsausmenetelmiä on useita erilaisia, joista jokaisella on omat käyttökohteensa ja ominaisuutensa. Perusperiaate useimmissa kaarihitsausmenetelmissä on sähköisen valokaaren käyttö metallien sulattamiseen ja yhdistämiseen. Valokaari syntyy elektrodin ja työkappaleen välille, ja sen tuottama korkea lämpötila sulattaa metallin, jolloin se muodostaa yhtenäisen sauman jäähdyttyään.

Yksi yleisimmistä menetelmistä on suojakaasuhitsaus, joka tunnetaan myös nimellä MIG/MAG-hitsaus (Metal Inert Gas / Metal Active Gas). Tässä menetelmässä käytetään puolautomaattista hitsauspistoolia, joka syöttää jatkuvasti hitsauslankaa ja samalla suojaa hitsausaluetta inertillä tai aktiivisella suojakaasulla. Inerttejä kaasuja, kuten argonia, käytetään yleensä ei-rautametallien, kuten alumiinin, hitsaukseen. Aktiiviset kaasut, kuten hiilidioksidi tai sen seokset, ovat edullisempia ja sopivat hyvin teräksen hitsaukseen.

Toinen merkittävä menetelmä on päällystetty elektrodihitsaus, jota kutsutaan myös puikkohitsaukseksi (SMAW - Shielded Metal Arc Welding). Tässä menetelmässä käytetään kiinteää, päällystettyä elektrodia, joka sulaa hitsauksen aikana ja muodostaa samalla suojakaasua ja kuonaa sulattamaan metallin ja suojaamaan sitä ilmakehän epäpuhtauksilta. Puikkohitsaus on monipuolinen ja sopii erilaisiin materiaaleihin ja olosuhteisiin, myös ulkona.

Wolframikaasuhitsaus (GTAW - Gas Tungsten Arc Welding), tunnettu myös TIG-hitsauksena (Tungsten Inert Gas), käyttää ei-sulavaa volframielektrodia suojakaasuna ja lisäainetta voidaan syöttää erikseen käsin. TIG-hitsaus tuottaa erittäin laadukkaita ja tarkkoja saumoja, ja se soveltuu erityisesti ohuiden materiaalien ja vaativien liitosten hitsaukseen.

Muita kaarihitsausmenetelmiä ovat muun muassa plasmahitsaus ja upotettukaarishitsaus, joilla jokaisella on omat erikoissovelluksensa materiaalien ja vaaditun sauman laadun perusteella.