Kaanonit

Kanonit ovat yleistermi, jota käytetään kuvaamaan kokonaisuuksia, joita pidetään auktoriteettisina tai perinteisesti hyväksyttyinä tietyssä kulttuurissa. Sana juontaa latinankielisestä sanasta canon, ja suomalaisessa käytössä kaanonit viittaavat näihin autoriteettisiin kokoelmiin eri yhteyksissä.

Käyttöalueet ja merkitykset. Kaanonit voidaan jakaa useisiin konteksteihin, joista kaksi on keskeisiä: kirjallinen kaanon ja raamatullinen (uskonnollinen) kaanon. Kirjallinen kaanon tarkoittaa kirjojen tai teosten joukkoa, jota pidetään kulttuurillisesti keskeisenä tai edustavana. Se on dynami­nen ja kulttuurisesti rakentuva, ja siihen vaikuttavat aikakaudet, kriittinen tutkimus sekä yleisön ja koulutuksen käytännöt.

Raamatullinen kaanon puolestaan viittaa niihin kirjoihin, jotka tietty uskonnollinen yhteisö pitää pyhänä sanana. Eri traditiot eroavat sisällöltään: katolisessa kaanonissa ovat usein Deuterokanoniset kirjoitukset, protestanttinen kaanon on suppeampi, ja ortodoksiset kaanonit voivat sisältää lisäkirjoja. Raamatullisen kaanon määrittelyyn liittyy historiallisia kiistoja ja tulkinnan eroja, jotka heijastuvat jumalan sanan auktoriteetin ymmärtämiseen.

Käytännössä kaanonit muotoutuvat opetuksen, tutkimuksen ja kulttuurisen keskustelun kautta. Ne voivat laajentua tai kaventua ajan myötä, kun uusia tutkimustuloksia, esteettisiä arvoja tai moninaisuuden huomioiva näkökulma vaikuttavat siihen, mitä pidetään keskeisenä tai auktoriteettina.