Käyttäytymisterapiat

Käyttäytymisterapiat ovat psykoterapian muotoja, jotka keskittyvät haitallisten käyttäytymismallien tunnistamiseen ja muuttamiseen. Ne perustuvat käyttäytymispsykologian periaatteisiin, erityisesti oppimisteoriaan. Käyttäytymisterapiassa uskotaan, että käyttäytyminen, olipa se sitten sovinnaista tai epäsovinnaista, on opittua. Tavoitteena on siis opettaa asiakkaalle uusia, mukautuvampia tapoja reagoida ja toimia elämäntilanteissaan.

Terapian keskeisiä tekniikoita ovat muun muassa altistushoito, jossa asiakasta altistetaan asteittain pelkoa tai ahdistusta herättäville tilanteille turvallisessa ympäristössä, sekä vastaehdollistaminen, jossa pyritään yhdistämään epämiellyttävä ärsyke miellyttävään reaktioon. Myös erilaiset mallioppimiseen ja vahvistamiseen perustuvat menetelmät ovat tärkeitä. Käyttäytymisterapiaa käytetään monenlaisten psyykkisten ongelmien hoidossa, kuten ahdistuneisuushäiriöiden, pakko-oireisen häiriön, masennuksen ja syömishäiriöiden yhteydessä. Se voi olla yksilö- tai ryhmäterapiaa.

Käyttäytymisterapia on usein lyhytkestoista ja tavoitteellista. Terapeutti ja asiakas työskentelevät yhdessä määritellen selkeät hoitotavoitteet ja seuraavat edistymistä säännöllisesti. Tärkeä osa terapiaa on asiakkaan aktiivinen osallistuminen ja kotitehtävien suorittaminen terapeuttisten taitojen harjoittelemiseksi arjessa.