Jäähdytysväliaineiden

Jäähdytysväliaineet ovat aineita, joita käytetään siirtämään lämpöä pois prosessista tai laitteesta. Niiden päätehtävä on absorboida ja kuljettaa lämpöä kohteesta, jossa sitä ei haluta, jäähdytysjärjestelmän muualle, jossa se voidaan haihduttaa tai käyttää hyödyksi. Valinta jäähdytysväliaineeksi riippuu useista tekijöistä, kuten lämpötila-alueesta, paineesta, materiaalien yhteensopivuudesta, turvallisuudesta ja ympäristövaikutuksista.

Yleisimpiä jäähdytysväliaineita ovat vesi ja ilma. Vesi on tehokas lämmönsiirtäjä ja sitä käytetään laajalti teollisuudessa, jäähdytysjärjestelmissä ja aurinkolämpöjärjestelmissä. Sen korkea ominaislämpökapasiteetti tekee siitä erinomaisen vaihtoehdon. Ilmaa käytetään usein pienemmissä jäähdytyssovelluksissa ja tiloissa, joissa veden käyttö on epäkäytännöllistä tai mahdotonta.

Muita jäähdytysväliaineita ovat erilaiset glykoliseokset, erityisesti etyleeniglykoli ja propylenglykoli, joita käytetään jäätymisen estämiseen matalissa lämpötiloissa. Nämä seokset ovat yleisiä autoissa ja rakennusten LVI-järjestelmissä. Erityiskäytöissä, kuten elektroniikan jäähdytyksessä tai erittäin korkeissa lämpötiloissa, voidaan käyttää erikoisöljyjä, silikoneja tai jopa nesteytettyjä kaasuja. Kylmäaineet, kuten ammoniakki tai erilaiset freonit (vaikkakin niiden käyttöä on rajoitettu ympäristösyistä), ovat keskeisiä jäähdytys- ja ilmastointilaitteissa, joissa ne kiertävät nesteytyen ja höyrystyen syklin mukaisesti. Jäähdytysväliaineen valinnalla on merkitystä järjestelmän tehokkuuden, käyttöiän ja turvallisuuden kannalta.