Jännitetasoja

Jännitetasot tai jännitetasoja ovat sähköisten järjestelmien jännitteen arvojen luokkia, joita käytetään suunnittelussa, turvallisuudessa ja yhteensopivuudessa. Ne auttavat määrittämään, millaisia eristystarpeita, kytkentäarvoja ja suojatoimia tarvitaan sekä miten eri laitteet voivat toimia yhdessä.

Sähköverkkojen ja teollisuuden yhteydessä jaetaan tasoja yleisesti neljään pääluokkaan: extra-low voltage (ELV), low voltage (LV), medium voltage (MV) ja high voltage (HV). ELV-alueella jännite on pieni ja kosketusriski vähäinen, tyypillisesti noin 50 V AC tai noin 120 V DC. LV kattaa kotitalouksien ja monien laitteiden jännitteet, yleensä enintään noin 1000 V AC tai 1500 V DC. MV-alue kattaa noin 1–35 kV:n jännitteet, joita käytetään alue- ja tehomittauksessa sekä jakelussa. HV alkaa noin 35 kV:sta ja kattaa korkeammat jännitteet, joita käytetään suurten etäisyyksien sähkösiirrossa ja teollisissa sovelluksissa. Eri maiden standardit voivat määritellä rajat hieman eri tavoin, mutta perusperiaate on eristys- ja turvallisuusriskien kohdentaminen oikeisiin tasoihin.

Elektroniikassa ja signaalitekniikassa jännitetasoja kuvaavat signaalin käyttöarvot. Digitaalisissa järjestelmissä tavallisia tasoja ovat esimerkiksi 0–5 V, 0–3,3 V tai 0–12 V logiikkatasot, kun taas analogisissa mittauksissa ja ohjauksessa käytetään pienempiä tai suurempia alueita, kuten 0–10 V tai 0–20 mV jne. Jännitetasojen yhteensopivuus sekä oikea eristys ovat olennaisia sekä toimivuuden että turvallisuuden kannalta.