Jänniteeroja

Jänniteero, eli potentiaalierotus, kuvaa kahden pisteen välisen sähköisen potentiaalin eroa. Se kertoo, kuinka paljon työtä yksikkö coulombia varten tarvittaisiin siirtämään varausta yhdestä pisteestä toiseen. Merkitään usein ΔV_AB tai U_A−U_B, ja yksikkö on voltti (V). Yksi voltti vastaa yhtä joulea per coulombi. Jännite-ero voi olla positiivinen tai negatiivinen riippuen siitä, kumpi piste on korkeammalla potentiaalilla.

Jänniteeroa mitataan kahden pisteen välillä voltimetreillä. Mittausjohto kytketään mittauskohdan väliin, ja mittari asetetaan piiriin mahdollisimman korkealla impedanssilla, jotta se ei häiritse virtapiiriä. Kesto- tai AC-jännitteissä käytetään myös RMS-arvoa kuvaamaan tehollista jännitettä. Potentiaalin nollataso määritellään usein referenssipisteeksi, kuten maadoituspisteeksi.

Jänniteero liittyy tiiviisti Ohmin lakiin ja Kirkkhoffin jännitelakiin: ΔV = I R resistorissa, ja suljetulla silmukalla jännitteiden summa on nolla. Eri komponenttien jännite-erot voivat vaihdella riippuen virtapiirin tilasta ja komponentin ominaisuuksista. Esimerkkinä esimerkiksi pariston tai akun jänniteero antaa energian lähteen piiriin; resistorin kohdalla jännitehäviö vastaa sen vastuksen ja lävistävän virran tulosta.

Jänniteeroja esiintyy myös puolijohteissa, kuten diodissa ja transistorissa, sekä kondensaattoreissa, joissa varaus ja jännite erottelevat erikseen varausvarastoa. Jännite-erot ovat keskeinen käsite sähkö- ja elektroniikkapiirien suunnittelussa ja analyysissä.