Jälkiliitteitä

Jälkiliitteitä tarkoittaa kielen morfeemeja, jotka liitetään sanan pääteeseen eli perään ja jotka muuttavat sanan muotoa tai merkitystä. Suomen kielessä jälkiliitteet ovat keskeinen osa sananmuodostusta ja taivutusta, koska kieli on agglutinoiva: useita merkityksiä voidaan ilmaista perättäisillä liitteillä.

Jälkiliitteet jaetaan yleensä taivutusjälkiliitteisiin ja johtimiin (derivatiivisiin jälkiliitteisiin). Taivutusjälkiliitteet ilmaisevat kieliopillisia suhteita, kuten sijamuotoja ja persoonaa (esim. talo-ssa, talo-ssa-ni, talo-t). Johtimet muodostavat uusia sanoja tai sanaluokkia, kuten adjektiiveja ja substantiiveja (esim. koti→koti-na, suomalai-nen, työn-tön). Lisäksi suomen kaltaisissa kielissä esiintyy liitteitä, jotka toimivat partikkelien tapaan (esim. -kin, -han/-hän, -ko/-kö).

Jälkiliitteiden käyttöä ohjaavat äännehistorialliset ja fonologiset säännöt, erityisesti vokaaliharmonia ja konsonanttivahvennus, jotka voivat vaikuttaa liitteen muotoon ja muokkaavat sanan kantaa. Ortografiset ja taivutusperinteet säätelevät liitteiden kirjoitusasua.

Tutkimuksessa jälkiliitteet kiinnostavat kielitieteilijöitä morfologian, typologian ja kielenkehityksen näkökulmista, koska niiden avulla on helppo analysoida merkitysten ja muotojen systemaattisuutta sekä lainautumista ja muutoksia kielessä.