Jälkifossiileja

Jälkifossiilit ovat fossiloituneita biologisen toiminnan jälkiä, kuten jalanjälkiä, pesiä sekä kaivantoja tai ruokailujälkiä, jotka ovat säilyneet sedimentissä. Ne kertovat eläneestä toiminnasta ja ympäristöoloista menneisyydessä, vaikka itse elimistö usein ei säilynyt.

Jälkien muodostuminen tapahtuu, kun organismeja jättää sedimenttiin jäljen ja kerrostuma peittyy nopeasti, jolloin jälki säilyy kiveen lithifikation kautta. Hienorakeiset, nopeasti sedimentoituvat kerrokset sekä suojaisat ympäristöt lisäävät säilymisen mahdollisuutta. Myös mikrobitoiminnan ja kemiallisten prosessien rooli voi olla merkittävä jälkien tulkinnassa.

Ichnologia on ala, joka tutkii jälkifossiileja. Niiden luokittelu perustuu ichnotaxoihin, eli jälkien nimistön järjestelmään, eikä suoraan siihen, millä lajilla jälki on tehty. Samanlaisia jälkiä voi tehdä useat lajit, ja sama laji voi jättää erilaisia jälkiä riippuen käytöksestä ja ympäristöstä.

Esimerkkejä tunnetuista jälkifossiileista ovat Planolites (yksinkertainen uurre), Skolithos (pystysuora putkimainen uurre) ja Cruziana (matala, ruokailuun liittyvä jälkikierto). Näitä ja muita ichnotaxoneja käytetään muinaisten elinympäristöjen ja sedimentologisten prosessien rekonstruoimisessa sekä korreloitaessa geologisia kerrostumia.

Jälkifossiilit ovat tärkeitä paleoölogeille, koska ne paljastavat muinaisten organismien käytöstä, ympäristöjä ja sedimentologisia tilanteita. Niiden tulkinta voi olla epävarmaa, ja ne täydentävät usein body-fossiileja kokonaiskuvan muodostamiseksi.