Joukkovelkakirjoihin

Joukkovelkakirjat ovat velkasitoumuksia, joita valtio, kunnat ja yritykset laskevat liikkeeseen rahoituksen hankkimiseksi. Jokainen velkakirja sitoo liikkeeseenlaskijan takaisinmaksamaan nimellisarvansa eräpäivänä sekä maksamaan säännöllisiä korkoja eli kuponin. Velkakirjat voivat olla kiinteäkorkoisia tai vaihtuvakortoisia, ja niiden luotto-, maturiteetti- ja likviditeettiprofiilit voivat vaihdella huomattavasti.

Keskeisiä piirteitä ovat maturiteetti, korkotyyppi sekä luottoluokitus ja likviditeetti. Velkakirjan markkinahinta määräytyy suhteessa nykyisiin korkotasoihin; kun korot nousevat, hinta yleensä laskee, ja päinvastoin. Tuotto muodostuu sekä kupontien tuotosta että mahdollisesta pääoman muutoksesta ja takaisinmaksusta eräpäivänä. Luottoriski vaikuttaa siihen, kuinka todennäköisesti korkojen ja pääoman takaisinmaksu toteutuvat.

Tyypit ja duraatio vaihtelevat: valtion velkakirjat nähdään yleensä matalamman riskin instrumentteina, yritysten ja kuntien velkakirjat voivat tarjota korkeampaa tuottoa riskin korvaukseksi, ja niihin liittyy erilaisia luottotasoja. Lisäksi on olemassa katto-, senior- ja korkean tuoton velkakirjoja sekä inflaatioon sidottuja velkakirjoja.

Markkinat ja sääntely: velkakirjoja nostetaan ensisijaisilla markkinoilla ja niillä käydään kauppaa myöhemmin toissijaisilla markkinoilla. Luottoluokitukset sekä sääntely vaikuttavat sijoittajien riskin ja tuoton arviointiin. Suomessa ja laajemmin EU-alueella joukkovelkakirjojen kaupankäyntiä säätelevät yleiset arvopaperimarkkinoiden säännöt ja luotonannon valvonta.

Sijoittamisen näkökulmassa joukkovelkakirjoihin sijoittaminen voi tarjota säännöllistä tuloa, pääoman säilyttämistä ja hajautusta. Keskeisiä riskejä ovat korkoriski, luottoriski sekä reinvestointiriski. Kustannukset, verotus ja likviditeetti vaikuttavat tuottoon. Usein hajautus rakennetaan erilaisten velkakirjojen ja korkotuotteiden kautta.