Jäännöskloorin

Jäännöskloori viittaa kloorin määrään, joka jää veteen tai muuhun liuokseen desinfioinnin jälkeen. Sitä käytetään mittaamaan desinfiointiaineen tehokkuutta ja varmistamaan, että riittävä määrä desinfiointiainetta on läsnä estämään mikrobien kasvua. Jäännöskloorilla on kaksi päätyyppiä: vapaa jäännöskloori ja kokonaisjäännöskloori.

Vapaa jäännöskloori on muodossa olevaa klooria, joka on edelleen aktiivista ja kykenee tappamaan mikrobeja. Se sisältää hypokloorihappoa (HOCl) ja hypokloriitti-ioneja (OCl-). Vapaa jäännöskloori on tehokkaampi desinfiointiaine kuin sitoutunut jäännöskloori.

Kokonaisjäännöskloori puolestaan sisältää sekä vapaan jäännöskloorin että sitoutuneen jäännöskloorin. Sitoutunut jäännöskloori muodostuu, kun vapaa kloori reagoi orgaanisten ja epäorgaanisten aineiden kanssa vedessä, muodostaen klooriamiineja. Sitoutunut jäännöskloori on vähemmän tehokas desinfiointiaine ja voi aiheuttaa pahan hajua ja makua vedessä.

Veden desinfioinnissa, erityisesti juomaveden ja uima-altaiden hoidossa, jäännöskloorin pitoisuuksia valvotaan tarkasti. Tavoitteena on ylläpitää riittävää vapaan jäännöskloorin tasoa mikrobien torjumiseksi samalla kun vältetään liian korkeita pitoisuuksia, jotka voivat olla haitallisia terveydelle ja aiheuttaa epämiellyttäviä sivuvaikutuksia. Veden laatuvaatimukset määrittelevät sallitut jäännösklooripitoisuudet eri käyttötarkoituksiin.