Jäännöskloorilla

Jäännöskloori viittaa kloorin määrään, joka jää veteen tai muuhun liuokseen desinfiointiprosessin jälkeen. Tämä kloori on välttämätöntä, jotta vesi pysyisi turvallisena ja suojattuna bakteerien ja muiden mikro-organismien uusiutumiselta kuljetuksen tai varastoinnin aikana. Sitä kutsutaan jäännösklooriksi, koska se on jäljelle jäänyt aktiivinen kloori, joka ei ole reagoinut orgaanisten tai epäorgaanisten aineiden kanssa vedessä.

Jäännöskloorin tarkoituksena on tarjota jatkuva desinfiointi. Ilman riittävää jäännösklooria vesi voi saastua uudelleen, mikä voi aiheuttaa terveysriskejä, erityisesti jos sitä käytetään juomavetenä. Jäännösklooria mitataan yleensä milligrammoina litrassa (mg/L) tai osina miljoonassa (ppm). Suositellut pitoisuudet vaihtelevat käyttötarkoituksen mukaan, mutta juomaveden osalta pidetään yleensä optimaalisena pientä mutta havaittavaa pitoisuutta.

Jäännöskloori voi olla kahdenlaista: vapaata jäännösklooria ja sidottua jäännösklooria. Vapaa jäännöskloori, kuten hypokloorihapoke (HOCl) ja hypokloriitti-ioni (OCl-), on tehokkain desinfiointiaine. Sidottu jäännöskloori muodostuu, kun vapaa kloori reagoi ammoniakin tai orgaanisten typpiyhdisteiden kanssa, ja se on vähemmän tehokas. Veden käsittelyssä pyritään yleensä ylläpitämään riittävää vapaan jäännöskloorin tasoa. Liian korkea jäännöskloorin pitoisuus voi antaa vedelle epämiellyttävän hajun ja maun sekä mahdollisesti ärsyttää silmiä ja ihoa.