Itsekäsityksen

Itsekäisyys on poliittinen käsite, joka viittaa yksilön elämässä ja toiminnassa kykyyn vaikuttaa vallinneisiin tapahtumiin, muuttaa olemassa olevia asioita tai luodaan uusia tilanteita. Itsekäisyys on monimutkainen ja monitahoista prosessia, joka usein alkaa yksilön itsensä kasvattamisen ja kehittämisen piiristä.

Itsekäisyys voidaan jakaa kaksiin pääkategoriaan: toiminnalliseen itsekäisyys ja kognitiiviseen itsekäisyys. Toiminnallinen itsekäisyys koskee tapoja, joiden avulla yksilö kykenee ohjaamaan tai muuttamaan ympäristöään, kuten puhemielessä tai fyysisesti vaikuttamalla siihen. Kognitiivinen itsekäisyys puolestaan koskee yksilön kykyä pohtia ja ratkaista ongelmatilanteita, ymmärtää ympäristönsä ja itseään, sekä muuttaa omia näkemyksiään ja viriä.

Itsekäisyys on tärkeä osa ihmisen kehitystä ja osaamista sekä maailmasta ja ympäristöstä, sekä yksilöstä ja itsestään. Se vaikuttaa yksilön toimintaan, elämäntapaan, ja muuhunkin käyttäytymiseen. Itsekäisyys on olennainen osa muun muassa innovaatiotoiminnan, korkeakoulututkimuksen, ja muun muassa sosiaalityön toteuttamisessa.

Itsekäisyys vaikuttaa myös yksilön elämänlaatuun ja ongelmapitoisuuteen. Sen määrä voi vaihdella elämän eri vaiheilla. Esimerkiksi kouluikä on aikaa kehittyä ja kokeilla uusia tapoja hallita elämää.