Italikkakirjoitus

Italikkakirjoitus, Suomessa usein kutsuttu kursiiviksi, on kirjoitus- ja typografian muoto, jossa kirjaimet kallistuvat oikealle. Sitä käytetään yleisesti korostukseen, vierasperäisiin sanoihin, tieteellisiin ja teknisiin termeihin sekä teosten otsikoiden ja viitteiden erottamiseen.

Historian lyhyt ote: italikkakirjoitus kehitettiin 1500-luvulla Venetsiassa Aldus Manutiuksen kustantamon yhteydessä. Ensimmäiset italika kirjasimet suunnitteli Francesco Griffo, ja niiden tarkoituksena oli jäljitellä italialaista käsinkirjoitusta sekä säästää tilaa painotuotteissa. Nykyään italikat voivat olla erillisiä fontteja, joissa on omat kirjainmuotonsa ja muotoilunsa verrattuna romaaneihin.

Erotus italikasta ja obliikista: italika on yleensä erillinen kirjasintyypin variantti, jossa kirjainten muodot voivat poiketa normaalista. Obliikki on sen sijaan pelkkä kallistettu versio saman fontin normaalista muotoilusta. Monissa fonteissa on sekä italika- että obliikki-variantteja.

Käyttö suomenkielisessä tekstissä: italikkaa käytetään korostukseen, vierasperäisten sanojen merkitsemiseen sekä tieteellisten ja teknisten termien erottamiseen. Lisäksi sitä käytetään teosten nimien ja lainasanojen typografisessa merkitsemisessä. Digitaalisessa typografiassa italikka toteutetaan yleisimmin fontin italika-varianttina, ja typografian yhdenmukaisuus sekä lukijan selkeys ovat tärkeitä seikkoja.