Isokronimenetelmä

Isokronimenetelmä, suomeksi myös tunnettu nimellä isokroninen mittausmenetelmä, on täsmällinen aika- ja taajuusmittausmenetelmä, joka perustuu sähköisten signaalien vaihe-erojen mittaukseen. Menetelmä on erityisen tärkeä korkean tarkkuuden vaativissa sovelluksissa, kuten radioastronomiassa, navigointijärjestelmissä ja täsmämittauksissa. Isokronimenetelmän periaate perustuu siihen, että mittaussuoritetaan kahdella eri reitillä, joiden pituudet ovat lähes samat, mutta joissa signaalin kulkeminen tapahtuu eri suuntiin. Näin saavutetaan parempi tarkkuus, koska matkan pituuden vaikutus signaalin viiveeseen neutraloituu osittain.

Menetelmän nimi tulee kreikan sanoista *isos* (’sama’) ja *chronos* (’aika’), mikä viittaa siihen, että mittaukset suoritetaan samanaikaisesti tai lähes samanaikaisesti. Isokronimenetelmää käytetään usein taajuuslähteiden kalibroinnissa ja etäisyyksien mittauksissa, kuten GPS-järjestelmien satelliittien sijaintien tarkistamisessa. Menetelmän etuna on se, että se vähentää virheiden vaikutusta, kuten signaalin viivästymistä tai häiriöitä, koska mittaukset suoritetaan symmetrisesti.

Isokronimenetelmän soveltaminen vaatii huolellista suunnittelua ja tarkkoja mittalaitteita, kuten taajuuslaskureita ja vaiheeroantureita. Menetelmä on erityisen hyödyllinen korkean tarkkuuden vaativissa sovelluksissa, joissa pienetkin virheet voivat vaikuttaa tuloksiin merkittävästi. Se on myös perusta monille modernille navigointi- ja mittausjärjestelmille, joissa tarkkuus on kriittinen tekijä.