Ionisaatiohälyttimiä

Ionisaatiohälyttimiä, tunnetaan myös nimellä ionisaatiopalovaroittimet, ovat palovaroitintyyppi, joka käyttää ionisoitua ilmaa havaitakseen savua. Laitteen sisällä on pieni määrä radioaktiivista materiaalia, yleensä amerisium-241, joka säteilee alfadeelejä. Nämä alfadeelit ionisoivat ilman, luoden heikon sähkövirran kahden elektrodin välille.

Kun savuhiukkasia tulee ionisaatiokammioon, ne tarttuvat ilman ioniin. Tämä vähentää ionien liikkuvuutta ja siten heikentää sähkövirtaa. Kun virta laskee tietyn kynnyksen alle, hälytin aktivoituu ja antaa äänimerkin. Ionisaatiohälyttimet ovat tehokkaita nopeasti leviävän liekkipalon havaitsemisessa, erityisesti silloin kun savua on paljon.

Niiden herkkyys kuitenkin voi johtaa vääriin hälytyksiin esimerkiksi ruoanlaiton yhteydessä tai silloin kun ilmassa on paljon pölyä tai kosteutta. Ionisaatiohälyttimiä ei yleensä suositella käytettäväksi keittiöissä tai muissa tiloissa, joissa on taipumus savuun tai höyryihin. Useimmissa kodeissa suositellaan käyttämään optisia palovaroittimia tai yhdistelmähälyttimiä, jotka sisältävät sekä ionisaatio- että optisen tunnistusmekanismin. Radioaktiivisen materiaalin vuoksi ionisaatiohälyttimet vaativat asianmukaista hävittämistä elinkaarensa päätyttyä.