Interferenssivärit

Interferenssivärit ovat värejä, jotka syntyvät valon interferenssistä ohuen kalvon rajapinnoilla. Kun valo kohtaa kalvon, osa heijastuu sen pinnasta ja osa kulkee kalvon läpi sekä heijastuu sen alareunasta. Näiden kahden heijastuneen aallon vaihe-ero riippuu kalvon paksuudesta, taitekertoimista sekä katselukulmasta. Kun aallot vahvistavat toisiaan, näkyy väriä; kun ne kumoutuvat, väri katoaa. Usein faasisiirto tapahtuu, kun valo heijastuu kalvon rajapinnasta kohti korkeampaa taitekertoimen mediaa.

Kalvon paksuus ja katselukulma määrittävät interferenssin ehtoja. Yksinkertaisessa, near-normaalikatselussa konstruktivista interferenssiä vastaa noin 2nt ≈ mλ ja destruktivista noin 2nt ≈ (m+1/2)λ, jossa n on kalvon taitekertoimen arvo, t paksuus ja λ valon aallonpituus. Praktisesti pienet muutokset kalvon paksuudessa tai katselukulmassa muuttavat näkyviä värejä, mikä tuottaa iridesenssiä – värien kiertoa riippuen näkökulmasta.

Esimerkkejä interferenssiväreistä ovat saippuakuplien kuplien värikirjo ja öljyn ja veden pinnalle syntyvät hohtavat kerrokset, sekä CD- ja DVD-levyjen väriszellinki, jotka muuttuvat katselukulman mukaan. Myös joissain luonnonilmiöissä, kuten eläinten siipien tai karvojen sekä haihduttuvien kalvojen pinnat, voidaan havaita ohuita-filmien interferenssiä.

Sovelluksia ja ilmiöitä: ohutkalvopäällysteet antiheijastavissa pinnoissa, lasien tai kameralinssien värinnhallinta, koristeelliset kuviot ja jenofoniset optiset sensorit. Interferenssivärit tarjoavat keinon tutkimus- ja teollisuuskäytössä kalvojen paksuuden ja koostumuksen mittaamiseen sekä visuaalisen ilmaisun luomiseen.