Intangibleomaisuuden

Intangibleomaisuus, suomenkielinen termi aineettomille hyödykkeille, viittaa yrityksen hallussa oleviin oikeuksiin ja resursseihin, jotka tuottavat tulevia taloudellisia hyötyjä, mutta joita ei ole fyysisesti olemassa. Ominaisuudet ovat identifioitavissa ja kontrolloitavissa yrityksen toimesta, ja niiden arvo perustuu odotettuun taloudelliseen hyötyyn sekä oikeuksiin, joita voidaan hyödyntää kaupallisessa toiminnassa.

Aineettomat hyödykkeet voivat syntyä hankinnasta ulkopuolelta tai kehittää yrityksen sisäisesti. Tavanomaisia esimerkkejä ovat patentit, tekijänoikeudet, tavaramerkit, ohjelmistot, lisenssit, franchising-oikeudet sekä asiakassuhteisiin liittyvät oikeudet. Myös hankkeisiin liittyvät kehittämiskustannukset voivat aktivoida, jos tietyt kirjaamisedellytykset täyttyvät. Toisaalta joihinkin aletaan poistaa tai arvonalentua; mukaan lukien hyväntahtoinen liikearvo, joka ei yleensä kerrytä poistoa.

Kirjanpidollisesti aineettomat hyödykkeet aktivoidaan hankintamenoon tai kehityskustannuksiin, ja niille määritetään taloudellinen käyttöikä. Finite-luonteiset hyödykkeet jaotellaan poistoihin käyttöiän mukaan, kun taas määrältään arvoltaan epävarmat tai vähäisellä määrällä hyötyä omaavat voivat olla poistoa käytöstä riippuvaa. Lisäksi arvonalentuminen arvioidaan säännöllisesti, ja tarve testataan vaadituissa tilanteissa.

Keskeisiä näkökohtia ovat identifioitavuus, kontrolli, tuleva taloudellinen hyöty sekä asianmukainen arvostus ja mahdollinen arvonalentuminen IFRS- ja kansallisissa standardeissa käytössä.