Inositolfosfolipidit

Inositolfosfolipidit ovat solukalvolla esiintyvien lipidien ryhmä, joilla on merkittävä rooli solunsisäisessä signaloinnissa. Ne ovat fosforyloituja inositolin johdannaisia, jotka muodostavat osan solukalvon rakenteesta. Yleisimpiä inositolfosfolipidejä ovat fosfatidyyli-inositoli (PI), fosfatidyyli-inositoli-4-fosfaatti (PI(4)P) ja fosfatidyyli-inositoli-4,5-bisfosfaatti (PI(4,5)P2).

PI(4,5)P2 on erityisen tärkeä, sillä se toimii useiden solunsisäisten signalointireittien esiasteena. Kun solua ärsytetään ulkoisella signaalilla, kuten hormonilla tai kasvutekijällä, entsyymi nimeltä fosfolipaasi C (PLC) aktivoituu. PLC pilkkoo PI(4,5)P2:n kahteen toisiovälittäjäaineeseen: inositoli-1,4,5-trifosfaattiin (IP3) ja diasyyliglyseroliin (DAG).

IP3 vapautuu sytoplasmaan ja sitoutuu endoplasmakalvoston IP3-reseptoreihin, mikä johtaa kalsiumionien vapautumiseen solulimaan. Kalsiumionit puolestaan käynnistävät monia solun toimintoja. DAG pysyy solukalvolla ja aktivoi proteiinikinaasi C:tä (PKC), joka fosforyloi useita muita proteiineja ja vaikuttaa siten solun toimintaan. Inositolfosfolipidien metabolian häiriöt voivat liittyä erilaisiin sairauksiin, kuten syöpään ja diabetes. Niiden monimutkainen rooli solun signaloinnissa tekee niistä jatkuvan tutkimuksen kohteena.