Immuunipuutostilat

Immuunipuutostilat viittaavat tiloihin, joissa immuunijärjestelmän kyky puolustaa elimistöä infektioita ja tauteja vastaan on heikentynyt. Nämä tilat voivat olla joko synnynnäisiä, eli henkilö on syntynyt heikentyneellä immuunijärjestelmällä, tai hankittuja, jolloin immuunijärjestelmä heikkenee elämän aikana.

Synnynnäiset immuunipuutostilat, joita kutsutaan myös primaarisiksi immuunipuutostiloiksi, ovat harvinaisia geneettisiä sairauksia. Niitä on tunnistettu yli 400 erilaista. Ne voivat vaikuttaa eri osiin immuunijärjestelmää, kuten vasta-aineiden tuotantoon, valkosolujen toimintaan tai komplementtijärjestelmään. Tämän seurauksena henkilö on alttiimpi toistuville ja vakaville infektioille.

Hankitut immuunipuutostilat, eli sekundaariset immuunipuutostilat, ovat yleisempiä. Ne voivat johtua monista tekijöistä, kuten tietyistä lääkityksistä (esimerkiksi syöpähoidoissa käytettävät solunsalpaajat tai elinsiirtojen jälkeen käytettävät hylkimisenestolääkkeet), aliravitsemuksesta, tietyistä virusinfektioista kuten ihmisen immuunikatovirus (HIV), joka johtaa AIDSin kehittymiseen, tai ikääntymisestä. Myös krooniset sairaudet voivat heikentää immuunijärjestelmän toimintaa.

Immuunipuutostilojen oireet vaihtelevat suuresti riippuen puutostilan tyypistä ja vakavuudesta. Yleisiä merkkejä voivat olla toistuvat, pitkittyneet tai epätavallisen vakavat infektiot, hitaasti paranevat haavat ja jatkuva väsymys. Diagnoosi perustuu yleensä perusteelliseen sairaushistoriaan, fyysiseen tutkimukseen ja erilaisiin laboratoriotutkimuksiin, joilla arvioidaan immuunijärjestelmän eri osien toimintaa. Hoidon tavoitteena on ehkäistä infektioita, hoitaa olemassa olevia infektioita ja joissain tapauksissa korvata puuttuvia immuunijärjestelmän osia, esimerkiksi vasta-aineterapialla tai kantasolusiirrolla.