Ilmastonvaihtelut

Ilmastonvaihtelut ovat ilmastojärjestelmän tilapäisiä tai ajallisesti rajattuja poikkeamia pitkäaikaisesta ilmastontrendiforkeasta. Ne voivat ilmetä lämpötilan, sademäärien, jään määrän, tuulen sekä muiden ilmasto-ominaisuuksien alueellisina tai globaalina vaihteluna. Vaihteluita esiintyy sekä lyhytaikaisina että pidempikestoisina ajanjaksoina, ja ne voivat vaikuttaa sekä luonteeltaan yksittäisiin sääilmiöihin että laajempiin sääkuvaan.

Ilmastonvaihtelut syntyvät sekä luonnollisista sykleistä että ulkoisista voimanlähteistä. Luonnollista vaihtelua aiheuttavat useat sisäiset ilmastomallit ja syklistä riippuvat tilanvaihdot, kun taas ulkoisia vaikuttajia ovat esimerkiksi lisääntyneet kasvihuonekaasut ja aerosolit, tulivuoren purkaukset sekä auringon aktiivisuuden vaihtelut. Pitkällä aikavälillä ilmastonvaihtelut voivat ilmetä trendin ohella tai sen ympärillä.

Tärkeimmät mekanismit ja esimerkit ovat monimuotoisia. ENSO-Ilmiö (El Niño ja La Niña) on yksi merkittävimpiä vuosikymmenen- ja vuosien aikakauden vaihtelun ajureita, joka muuttaa lämpötiloja ja sademääriä maailmanlaajuisesti noin 2–7 vuoden sykleissä. Muut alueelliset ilmiöt kuten NAO (North Atlantic Oscillation), AO (Arctic Oscillation) ja PDO/AMO (Pacific/Atlantic multiscale oscillations) voivat muokata pohjoisen pallonpuoliskon talvia ja tropiikin sadealueita. Tulivuorenpurkaukset voivat puolestaan aiheuttaa lyhytaikaisia, mutta huomattavia globaaleja viilennyksiä.

Tutkimuksessa ilmastonvaihtelut kartoitetaan tilastollisesti, paleoklimatologian menetelmin sekä ilmastomallien avulla. Niiden ymmärtäminen auttaa tulkitsemaan nykyistä ilmastonmuutosta ja suunnittelemaan sopeutumistoimia sekä yhteiskunnallisessa että ympäristön kannalta.