Ilmankosteuteen

Ilmankosteuteen liittyvä käsite kuvaa ilmassa olevan vesihöyryn määrää. Se voidaan esittää kahdella päätavalla: suhteellisena ilmankosteutena (RH), joka ilmoitetaan prosentteina, sekä kastepisteenä, joka on alin lämpötila, josta vesihöyry tiivistyy vedeksi. RH riippuu sekä vesihöyryn määrästä että ilmaston lämpötilasta: sama vesihöyryn määrä tiivistyy helpommin kylmässä, jolloin RH voi olla korkea vaikka vesihöyryn määrä ei olisikaan suuri. Kastepiste antaa suoran käsityksen tiivistymisriskistä.

Sise- ja rakennusalalla ilmankosteuden hallinta tarkoittaa usein RH:n pitämistä tietyllä kiristetyllä tasolla. Yleisesti ottaen sisätiloissa suositellaan noin 40–60 prosenttia suhteellista ilmankosteutta, mutta taso voi vaihdella lämpötilan mukaan. Liian alhainen RH voi aiheuttaa kuivuutta ja ärsytystä silmissä sekä ihoa, kun taas liian korkea RH lisää homeen ja sienten sekä rakenteiden kosteusvaurion riskiä. Kastepisteen seuraaminen antaa lisätietoa kosteuden tiivistymisriskistä esimerkiksi ikkunoihin tai rakenteisiin.

Kosteudella on monia vaikutuksia. Terveydellisesti se vaikuttaa hengitysteihin, silmiin ja ihoon sekä voi vaikuttaa allergioiden oireisiin. Rakenteissa ja materiaaleissa liiallinen kosteus voi aiheuttaa vaurioita, kuten tärinöitä, puun laatun heikkenemistä ja homekasvua. Elektroniikka sekä arkiset esineet voivat olla herkkiä kosteuden vaihteluille.

Kosteuden hallinta on keskeinen osa ilmanvaihtoa, rakennusten eristystä ja ilmastointia sekä maatalouden ja kasvihuoneiden ilmanlaadun optimointia. Ilmankosteuden seuranta onkin yleinen osa rakennusterveyden sekä energiatehokkuuden suunnittelua.