Ilmaisuvalmiuden

Ilmaisuvalmiuden tarkoittaa yksilön valmiutta ja kykyä ilmaista ajatuksiaan, tunteitaan ja tietojaan sekä puhuttuna että kirjoitettuna, sekä muiden ilmaisumuotojen avulla. Se kattaa kielellisen osaamisen (sanasto, lauserakenteet, oikea sävy) sekä viestinnälliset taidot (tilanteen huomioiminen, tarkoituksenmukaisuus) sekä ei-kielelliset ilmaisut, kuten ilmeet, eleet ja ääni, jotka vaikuttavat viestin ymmärrettävyyteen.

Ilmaisuvalmiutta voidaan tarkastella useista ulottuvuuksista: kielellinen valmius (kielioppi, sanasto, tyylilaji); vuorovaikutuksellinen ja kontekstuaalinen valmius (kyky sopeutua keskustelutilanteisiin, yleisöön ja eri viestinnän genreihin); monimediallinen valmius (kyky ilmaista viestintää eri medioissa, kuten puheessa, kirjoituksessa ja visuaalisissa keinoissa); sekä kulttuurinen ja sosiaalinen konteksti, joka ohjaa viestinnän normeja ja käytäntöjä.

Kehitys etenee elämän varhaislapsuuden ja nuoruuden sekä aikuisuuden välillä: kielen kehitys, lukutaito ja sosiaalinen vuorovaikutus rakentavat yksilön ilmaisuvalmiutta. Koulutus ja terveydenhuolto tukevat kehittymistä mallintamisen, sanaston laajentamisen sekä rakenteiden ja genrejen harjoittelun avulla, sekä tilannekohtaisten viestintäharjoitusten kautta.

Arviointi ja tuki: Ilmaisuvalmiutta arvioidaan opetus- ja kielellisissä palveluissa havainnoinnin, standardoitujen testien sekä keskustelutilanteiden analyysin avulla. Tuki koostuu yksilöllisesti räätälöidyistä harjoitteista, palautteesta ja ohjauksesta sekä monipuolisista harjoituksista, jotka vahvistavat sekä kielellistä että sosiaalista osaamista.